Tyttäreni on kohta kolmevuotias. Hänen tarhassaan oli ensimmäinen tytärtäni koskeva vanhempainilta eilen. Minä siellä kuuntelin kuinka 2-4-vuotiaiden äidit (olin ainut mies kolmentoista vanhemman joukossa) kertoivat lastensa musiikkimausta. Eräskin äiti kertoi lähes liikuttuneena kuinka hänen tyttärensä kuuntele äidin nuoruuden lempibändiä Stratovariusta. Toinen kertoi kuinka vilipetterille piti aivan itkupotkuraivareiden uhalla ostaa kiva pääkallopipo, koska 69 Eyesin basistilla on samanlainen. Näinhän ne valitsevat parivuotiaat lapset musiikkinsa... Kymmenisen vuotta sitten, ainakin joidenkin mielipidevaikuttajien silmissä, edellä mainittu keskustelu olisi ollut vähintäänkin huostaanoton peruste. Helsingin kaupunginviskaalina yli 20 vuotta toiminut Ritva Santavuori kirjoitti vuonna 2000 kirjassaan ”Rouva Syyttäjä ja Mafian lait” nuorison sitoutumisesta pahaan ja alakulttuurien vetovoimasta. Kirjassaan Santavuori niputtaa luontevasti samassa luvussa yhteen ja toisiinsa liittyviksi asioiksi muun muassa huume- ja asekaupan, prostituution ja väkivallan, ihmisten surmaamisen, paloittelemisen sekä sisä- ja sukuelinten syömisen - niin, ja musiikin. Santavuoren ymmärrettävistä mielipiteistä yksi hienoimmista taitaa olla seuraava kohta: ”Saatananpalvojien oma nimikkomusiikki, Black metal-musiikki on suunnattoman suurta musiikkiteollisuutta. Internetistä löytyvät Black metal-yhtyeiden kotisivut ja nörttien saatanalliset kirjeenvaihtokanavat. Babylons Whores-, Stratovarious- ja Mayhem-yhtyeistä ja monista muista kerrotaan näyttävästi suomalaisten saatananpalvojien pää-äänenkannattajassa, lehdessä joka on nimeltään Suomi Finland Perkele Metal Magazine.” Stratovarius on pitkästä aikaa studiossa. Jään mielenkiinnolla odottamaan kuinka tyttäreni tarhakaverit äiteineen lähtevät tämän Black metal-yhtyeen uuden albumin ja Kotipellon, pohjalaisen televisiokuoronjohtajan, saatanallisten sävelien voimalla syömään sukuelimiä ja polttamaan kirkkoja. Muutama vuosi Santavuoren kirjan julkaisun jälkeen, meidän kaikkien televisiolupaa maksavien rahoilla, tehtiin Tuska-festivaaleilla ”dokumentti” bailaamisesta kuoleman, veren, koston ja väkivallan merkeissä. Kuusi vuotta dokumentin jälkeen ohjelman toimittaja epäsuorasti syyllisti Impaled Nazarenen Jokelan koulusurmien syyksi tai ainakin innoittajaksi. Onneksi viimeisimmän traagisen koulusurman yhteydessä yksikään valtamedia ei syyllistänyt Gloria Mortia tai Turmion Kätilöitä tapahtuneesta. Ajat siis muuttuvat. Enää ei syytetä musiikkia aivan kaikesta. Tämän päivän ”satanistien pää-äänenkannattaja” Inferno-lehti voi ilman syyttäjän osoittavaa sormea julkaista kansikuvajutun miehestä, joka näyttää ihan ilman meikkejä paholaiselta. Tämä Blake-yhtyeen laulaja Aaro Seppovaara voi vapaasti kertoa Suomen johtavassa musiikkilehdessä Soundissa saaneensa pakanakasvatuksen ja jatkaa Infernossa tarinointia Saturnuksesta, joka on paholaisen synnynkoti. Kaikissa medioissa hän voi, vielä ilman kirkonpolttajan leimaa, kertoa ihannoivansa suuresti kyyhkysiltä päitä poikki purevaa pimeyden prinssiä. Ajat siis muuttuvat ja puritaanit ovat vaihtaneet kohdetta. Tämä meidän pellossa elävä nälkäinen kansa voittaa Euroviisut ja Idolsit heavyllä, Katri Helena on hevi-leidi, eikä edes Jari Sillanpää pidä mahdottomana ajatusta tehdä heavy-levy. Voisiko sanoa, että he ovat perehtyneet asiaan, tai ainakin lopettaneet asenteen kuulematta paskaa tai pahuutta. Pitäisikö meidän metallimusiikin kuluttajienkin jo luopua tästä ”kuulematta paskaa”-asenteesta ja muistaa myös välillä perehtyä ennen syytöksiä ja leimaamista? Ei tämä tarkoita sitä, että Mika Luttisen pitäisi vakavasti harkita sydänlyöbumbum-albumin tekemistä. Sovitaanko, että jos Martti Backman ei tee yhtään “Saatanalliset sävelet” -nimistä tv-ohjelmaa, Ritva Santavuori ei nosta Blaken “Sa7urnus” albumia uudeksi paloittelumurhien soundtrackiksi ja Timo Kotipelto ei häviä ainakaan Marion Rungille Kuorosodassa, niin annetaan mekin Amoral-yhtyeen tehdä uusi levynsä uuden laulajansa kanssa rauhassa ja lyödään paskan leima tarvittaessa lopputulokseen. Lopuksi voisin todeta, tässäkin tarinassa esiintyneiden Tuska-festivaalin ja Suomi Finland Perkeleen sekä tämän blogin sijoituspaikan Finnish Metal Expon visionääri, Tony Taleva sai allekirjoittaneen kanssa tänään viimeksi AHAA-elämyksen levykaupassa uutuuslevyjä plärätessä. Löysimme Mauri Kunnaksen piirtämillä kansilla varustetun ”Kaikkien aikojen lastenlevy” nimisen julkaisun. Kaikki laulut herättivät tuntoja, se oli ja on tarkoituskin. Mustaa Joulua kaikille, olkaa silpomatta toisianne ja antakaa Arille ja Amoralille mahdollisuus... Niin ja osallistukaa Suomen hienoimpaan talvitapahtumaan Finnish Metal Expoon ja Helsinki Metal Meetingiin!
| 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti