maanantai 28. kesäkuuta 2010
Yöttömän yön juhla lintukotomme pääkaupungissa.
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Yksityiskohtaiset kuvaukset entisistä panoista ja arpajaisista, joissa voittaja on harvoin tyytyväinen palkintoonsa.
Ja päivän filosofia (jolla ei siis ole välttämättä mitään tekemistä minkään kanssa ja joka on jo julkaistu facebook-sivuillani):
Nyt eletään tätä aikaa, muinoin elettiin toista aikaa.
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Sellaista tallia ei ole...
Alkuun pikainen palaaminen edelliseen blogiini. En lukenut läpi tuota ”Ajat muuttuu” blogia ennen sen lisäämistä tänne. Tänään sen sitten lukaisin läpi ja huomasin maininnan Katri Helenan hevi-leidi tittelistä. Epäilijöille tiedoksi, että Katri Helena on hevi-leidi. Kävin tekemässä muutama hetki sitten pienen Aasian kiertueen Before The Dawn nimisen orkesterin kanssa. Heitimme pari keikkaa Kiinassa ja yhden Japanissa. Tokion loppuunmyydylle venuelle saapui myös keikkoja katsastamaan Katri Helena. Meidän kanssa esiintynyt Poisonblack on kuulemma Katrin mieleen. Olihan tapahtuma ikuistettava, enkä minä ollut ainut, joka Katri Helenan kanssa samaan kuvaan halusi. BtD:n rumpalilta Atelta Katri vaatimattomasti kysäisi, että äitiä vartenko kuvaan oli päästävä. Vastaus oli tiukka ei. Ihan itse me kaikki halusimme samaan kuvaan.
Sitten itse asiaan, virkamiehiin ja asuntokauppoihin. Ostin muutama vuosi sitten, pankin ja lasteni äidin suotuisella avustuksella, paritalon puolikkaan Mosasta. Tämä vanha huvila-alue valittiin vuonna 2009 Suomen kotiseutuliiton toimesta vuoden kaupunginosaksi ja varsin ihastuttava paikka Tapanila onkin. 2009 vuoden alussa aloin haaveilemaan, rakennusoikeuden lisäännytty kaavamuutoksen myötä, yläkerran rakentamisesta. Eihän siinä muuta kuin hippi marssimaan rakennusvalvontavirastoon ja asiaa selvittämään. Siinä sitten piirustuksia tutkiessani selvisi, että asuntokauppaan kuuluneet autotalli, pihavarasto ja lämmin viherhuone eivät oikeasti olekaan olemassa. Mistään kaupungin tiedoista ei löydy lupia, kuvia, eikä varsinkaan hyväksyntää näille ostamilleni tiloille. Alkoi hirveä selvitystyö ja sählääminen. Kuka maksaa, kuka purkaa, kuka piirtää, kuka suunnittelee, mites ne vakuutukset ja mitä vittua. Meille asunnonmyyjänä toimineen välitysfirman välittäjä totesi hiljaiseksi vetävimmän kommentin koko projektin aikana. Vapaasti lainaten se kuului näin: ”Eihän sulla mitään ongelmaa ole. Sähän olet saanut enemmän kuin sulle olis kuulunut. Sä sait autotallin vaikka sitä ei oikeasti ole.” Siis mitä vittua?!? Mä maksoin autotallista, mutta sitä ei kuitenkaan ole! No joo, hiljaiseksi veti myös rakennussihteerin vastaus kysymykseeni aivan projektin alussa. Kysyin häneltä pahinta mahdollista vaihtoehtoa. Vastausta kuului jokseenkin näin, jos sä vittuilet mulle ja saat mut hermostumaan, ni mä määrään kaikille laittomasti rakennetuille rakennuksille ja rakennelmille purkutuomion heti. Arvaatte varmaan, että en paljoa vittuillut. Vuodessa asia eteni. Juristit tekivät omaa työtään, rakennus- ja rakennesuunnittelija omiaan ja minä rakensin autotallissa moottoripyörää ilman kiinteistön minkäänlaisia vakuutuksia. Soitin vakuutusyhtiöönkin ja kysyin, että mitäs jos meidän autotallissa syttyy tulipalo. Siellä on museomopoa ja ties mitä. Vastaus oli jokseenkin odotettu. ”Eihän siinä mitään tulipaloa voi syttyä kun ei ole mitään tallia, joka voisi syttyä.” Joka tapauksessa hommat etenivät siihen pisteeseen, että paikalle oli kutsuttava kaupungin rakennustarkastaja tekemään lopputarkastusta. Kaikki oli hyvin, paitsi piharakennukseen on lisättävä tuplakipsilevyt ja höyrysulut seiniin, villat ja alumiinilevyt oviin, autotallin ilmanvaihtoa parannettava ja roskakatokseen lisättävä panssarilasit ja ne kipsilevyt, tuplana tietenkin. Eilen sain viimeisen kipsilevyn seinään. Nyt on sitten viisi senttiä kipsiä normaalien seinärakenteiden lisäksi. Palosuojaa ne antavat parhaimmillaan tunnin! On se virkamies hassu tapaus. Nyt on kipsiä sitten seinissä niin perkeleesti, että saa tiputtaa vaikka napalmia meidän roskakatokseen, niin ei pala naapurin mökki ihan heti. Ovet on niin vahvat, että meidän nelivuotias ei lisääntyneen painon vuoksi jaksa laittaa sitä edes kiinni. Niin, ja autotallissa on hallittu ilmanvaihto ja ihan kohta, kunhan se virkamies tulee vielä kerran käymään, myös vakuutukset! Seuraava prosessi onkin sitten oletettavasti oikeusprosessi myyjän kanssa, mutta palataan siihen tarvittaessa myöhemmin.
Otin eilen ne ansaitut oluet ja tänään jumpalle!
Ja päivän filosofia (jolla ei siis ole välttämättä mitään tekemistä minkään kanssa ja joka on jo julkaistu facebook-sivuillani):
Kaikki liian jäykkä katkeaa.
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Se oikeasti eka blogi. (Julkaistu alkujaan osoitteessa www.fme.fi)
Eka blogi
No joo, otsikko on hieman harhaan johtava. Ei tää oikeasti ole mun ensimmäinen blogi. Ensimmäinen blogikirjoitukseni julkaistiin 28.11.2008 Finnish Metal Expon sivuilla (www.fme.fi) otsikolla ”Ajat muuttuu Eskosein. Vai muuttuvatko ne sittenkään”. Liitän tuon musiikkiin liittyvää asenteellisuutta käsittelevän kirjoituksen myös myöhemmin tänne.
Joka tapauksessa muutamia blogeja aktiivisenpassiivisesti seuranneena päätin aloittaa myös tämän omani. Oletettavasti tulen pääasiassa käsittelemään musiikkiteollisuutta ja sen osia, ravintolakulttuuria nimenomaan ”ammattilaisen” näkökulmasta, kamppailu-urheilua ja moottoripyöräilyä. Siihen väliin varmasti mahtuu ihan yleisiäkin ajatuksia omastani ja muiden elämästä ja elämystaloudesta.
Menneen viikonlopun (nyt on sunnuntai, joten eiköhän se jo mennyt) saldona oli kolme aamuvuoroa muutama kuukausi sitten avaamassamme Majava Baarissa Kallion Porthaninkadulla. Muutamat viime vuodet olen tämän samaisen viikonlopun viettänyt Tampereella Sauna Open Air Festivaaleilla. Joskus töissä, mutta ainakin viime kesän ihan kaljaporukoissa. Oli Majava Baari kuitenkin Saunassa edustettuna tänäkin vuonna. Ansiokas, mutta luvattoman laiska blogisti Antti ”Oksu” Vuorela (http://oksutuumii.blogspot.com/) Etelä-Savon Pieksamäeltä, vahvistus asiaan kuin asiaan, oli juuri aloittanut toistaiseksi voimassaolevan työsuhteensa iloisessa taiteilijaravintolan ja korttelipubin risteytyksessämme. Hän edusti meitä kaikkia Tampereen sateisessa lauantaipäivässä muutaman tunnin työkomennuksella. Oksu muuten sopii vahvuuteemme kuin Popedan diskografia kusisiin tilanteisiin. Ilmeisesti kaukaa viisas ystävämme halusi välttää kusiset tilanteet ennakkoon ja liimasi ruman, mutta toimivan jukeboximme päälle ohjelapun asiakkaillemme. Viesti: ”Rakas jukeboxin käyttäjä! MAX 2 (kaksi) kappaletta Popedaa/ilta. P.S. Kotiteollisuus lasketaan Popedaksi. Kiitos!” Ainakin toistaiseksi kusiset tilanteet on vältetty, tosin lappu on ollut esillä vasta kaksi päivää...
Viime yönä, jouduin mielenkiintoisen ”ikäkriisin” eteen. Ystäväni lähetti minulle viestin, jossa kertoi raskaan työpäivän päätteeksi palkinneensa itsensä kymmenellä oluella ja live-musiikin ihanuudella. Viestistä paistoi läpi kutsu liittyä seuraan. Kieltäydyin ystävällisesti ja kehuin hänen varmasti känninsä ansainneen. Tästä seurasi se ”ikäkriisi”. Nykyään kovaa vauhtia keski-ikäistyvän kahden lapsen isän on perusteltava känninsä ansaittuna. Nuorempana sen kun kännäsi huolettomana ja haistatteli kaikille.
Siinäpä kaikki tällä kertaa. Lähden avaamaan ansaitsematonta olutta...
Ja päivän filosofia (jolla ei siis ole välttämättä mitään tekemistä minkään kanssa ja joka on jo julkaistu facebook-sivuillani):
Edes vanhan ihmisen tekemät virheet ja vääryydet eivät muutu miksikään.