Röökihommia ja muita hyviä selityksiä...

Tulin juurin tupakanmittaiselta tauolta, ulkoa. Kävelin portaita neljä kerrosta alas ja samoilla keuhkoilla myös ylös. Joskus vuosia sitten meidänkin toimisto oli savullinen, sitten tuli töihin tupakkarasisti ja alkoi pakkoliikunta. Tupakkarasistit ovat oikeasti aika hauska ihmisryhmä. Olen kuullut kauhutarinoita parisuhteista, joissa toinen tupakoi ja toinen on tupakkarasisti. Pahimmissa tapauksissa tupakkarasisti on pistänyt kanssaan elämänpolkua jakavan tupakoitsijan pesemään hampaansa ennen suuseksiä. En usko, että kenenkään sukupuolielimet suuttuvat jos suihinottajan henki haisee röökille. Ja voi kuinka moni parisuhde on vaatinut suunnattomia uhrauksia tupakoitsijoilta, toiset ovat jopa joutuneet lopettamaan rakkaan harrastuksensa kokonaan! Tämänkaltaisten kauhutarinoiden johdosta olen päättänyt jo aikojen alussa, että en tule koskaan jakamaan matalaa majaani tupakkarasistin kanssa. Kuten lähes aina, niin myös nyt, kohtalo puuttui peliin ja asetti neljävuotiaan tyttäreni tupakkarasistin katkeraan muottiin. Minä olen tavallaan päässyt helpolla, vielä, tämän meidän rakkaan lapsemme viiltäviltä kommenteilta, mutta hänen äitinsä ei todellakaan ole päässyt helpolla. Niin, siis äitikin tupakoi. HYI! Ja vielä kahden lapsen äiti HYI! No mutta asiaan. Ymmärtäähän se lapsikin, että kaikki rakentava palaute on hyvä antaa mahdollisimman julkisella paikalla, mahdollisimman suuren yleisön edessä ja mahdollisimman kovalla äänellä. Kyllähän se hyvän äidin mainetta kasvattaa kun äiti lapsineen on poistumassa ostoskeskuksesta ja toinen lapsi jättäytyy kauemmas, huutoetäisyyden päähän, vain huutaakseen:

”ÄITI ETHÄN SÄ TAAS POLTA TUPSKUA KU JUST POLTIT!”

tai

”ÄITI SÄ ET VOI POLTTAA KU PIKKUSISKO SAA KANS TUPSKUA KU IMETÄT SITÄ!”

Minua lapseni katsoo korkeintaan säälivästi, irvistää, laittaa pyykkipojan nenäänsä ja kävelee juuri niin koppavasti pois, kuin vain nelivuotias osaa.

Tupakointi herättää varsin paljon tunteita, niin puolesta kuin vastaankin. Ääripäistä voisi mainita kaksi. Toimestaan jo toiseen siirtynyt entinen pääministeri on kaavaillut tupakan myynnin täyskieltoa. Toisaalta kansanedustajana, Euroopan parlamentin jäsenenä ja diplomaattina toiminut suomenruotsalainen kirjailija on todennut, että sivistyneen kodin tunnistaa siitä, että siellä poltetaan sisällä. En seiso kummankaan mielipiteen takana, vaikkakin ajatus itsestäni tupakkatakissa tupruttelemassa piippua kartanoni kirjastohuoneessa houkuttaakin. Onneksi en polta piippua, enkä omista kirjastohuoneellista kartanoa, saattaisi muuten käydä houkutus ylivoimaiseksi.

Jos silti näistä kahdesta olisi valittava niin kyllä minä tupakkamiehen puolen valitsen. Olen tupakoinut yli puolet elämästäni ja minä pidän tupakoinnista. Tupakka-aski toimii ikävien hetkien ja henkisten kolareiden parhaimpana turvatyynynä. Kun hiljaisen, rauhaarakastavan suomalaisen miehen sydän särkyy niin samalla murtuu vaikka vuosien tupakkalakko. Se on pellossa elävän nälkäisen kansan kapinaa parhaimmillaan, varsinkin jos tupakkalakon aiheuttaja on sydämen särkijänä. Keskisormi sinulle, minä vedän nyt röökin! Hihoja säästyy kun tupakka palaa. Minulle tupakka-aski ja sen sisältö on lukemattomia kertoja toiminut myös hyvänä suun sulkijana, vedä ensin rööki ja sano sanottavasi vasta sen jälkeen.

Kyllä minäkin toki olen yrittänyt tupakointia lopettaa, meistä kaikki tekevät virheitä. Ei silti, tupakoinnin lopettaminen on helvetin helppoa. Nytkin lopetan taas hetkeksi lakkoni, aloittaakseni sen kohta uudestaan. Tasan kerran olen mielestäni antanut lupauksen lopettaa tupakoinnin. En pitänyt lupaustani. Nyt tulee seliseliselitys. Lupasin lopettaa tupakoinnin kuluvana keväänä, jos en yltäisi mitaleille eräässä varsin trendikkään kamppailulajin suomenmestaruuskilpailuissa. En lopettanut, koska tarvitsin henkistä turvatyynyäni välittömästi hävityn ottelun jälkeen. En siksi, että hävisin vaan siksi, että en voinut ymmärtää miksi olin ilmoittautunut 12 kiloa itseäni raskaampien sarjaan. Tupakkamies antoi tasoitusta tupakoimalla ja painossa, onhan se varma, että ei näin pärjätä. Olkoon tämä tässä ja minä röökillä!

Ja päivän filosofia (jolla ei siis ole välttämättä mitään tekemistä minkään kanssa ja joka on jo julkaistu facebook-sivuillani):

Jokaista iskua ei tarvitse väistää.