Pakko muistella muutamia asiakaskohtelun helmiä. Tarinat ovat tosia.
Naispuolinen asiakas tulee tiskille. Arpoo aikansa miespuolisen baarimestarin edessä ja toteaa:
”Mitähän sitä ottaisi?”
Voiko siihen vastata muuta kuin:
”Ota suihin.”
Tai hivenen päihtynyt asiakas, arpomisen ja huojumisen jälkeen, esittää kysymyksen:
”Mitä sä suosittelet?”
On vastaus usein:
”Kotiin lähtöä.”
Ja näitä letkautuksia riittäisi.
Oma lukunsa ovat asiakkaat, joiden kotikasvatus on jäänyt kesken tai maailmalle hukkunut. Välillä itsekin pidän ”kaikki sanoo moi” päiviä. Yksinkertaisuudessaan ne päivät ovat sellaisia, jolloin jokainen asiakas vastaa tervehdykseen. Joskus tilanteet etenevät seuraavalla tavalla.
Asiakas tulee tiskille ja häntä tervehditään.
- Moi
- Bisse
- Moi
- Bisse
- Moi
- No, vittu bisse
- Moi
- BISSEEEEEE VITTU
- Moi
Ja viimeistään tässä vaiheessa tiskillä istuvista puolet eivät voi enää pidättää nauruaan ja tarpeeksi pitkään moimoittelun jatkuttua typerinkin osaa jo vastata, vaikka sitten huutamalla:
- NO VITTU MOI!
Jonka jälkeen on hyvin luontevaa jatkaa asiakaskohtelutilannetta kysymällä:
- Mitäs sulle?
Pahimmassa tapauksessa, yleensä aina asiakkaasta johtuen, kohtelu jatkuu seuraavana päivänä tai parin päivän päästä. Humalassa kun joskus niin vaikeaa ymmärtää, että baarissa ryypätessä ollaan ihan luvan kanssa sekoilemassa jonkun työpaikalla. Unohdetaan se, että se on silti jonkun työpaikka. Vuosia sitten kävi episodi, jossa olin voimakkaasti osallisena. Perjantai-iltana eräässä Irkku-pubissa oli seurue ryypiskelemässä firman luottokortille. Kaikki meni niin pitkään hyvin, kunnes seurueen isäntä keksi, että baarihenkilökuntaa voi heitellä senteillä ja pojitella. Ei muuten voi! Jossain vaiheessa minultakin, mieheltä jolla on lehmän hermot, se pinna paloi. Ryhmä pihalle ja voi loiri sitä huudon ja mesoamisen määrää. Sain potkut, sain syytteen ja taisin jopa olla kuollutkin. Vaan, eipä mennyt niin, meni niin, että kirjoitin firman ja kortinhaltijan nimen ylös. Maanantaina matkasin Espoon Keilaniemeen lasisen talon ulkopuolella ja soitin kortissa nimetyn firman puhelinvaihteeseen. Pyysin yhdistämään kortin haltijalle. Puhelu eteni siten, että kerroin kuka olen, kerroin olevani heidän pääkonttorin ulkopuolella mukanani kassillinen viinaa ja pussillinen kolikoita. Kysyin, että olisiko ihan ok, jos tulisin istumaan hänen työpöydän reunalle istumaan, juomaan viinaa, kuseksimaan näyttöpäätteelle ja heittelemään häntä kolikoilla. Uskotte varmaan, että ei ollut ok. Puhelu kesti noin 10 minuuttia ja pääsimme yhteisymmärrykseen yksinkertaisimmista käytöstavoista. Seuraavana viikonloppuna tämä mies tuli asiakkaaksi uudelleen. Ei heitellyt kolikoilla, mutta tipitti seteleillä. Episodiin ei enää palattu, kohtelua voi ostaa myös rahalla.
Asiakaskohtelun parhaimpia esimerkkejä voisi olla myös vuosien takainen kohtaaminen baarissa.
Vapiseva mies tulee baariin. Baarimestari katsoo miestä, mies katsoo oluthanoja, baarimestari laskee oluen, mies maksaa. Baarimestari katsoo miestä, joka hädin tuskin saa vapinaltaan tuopin siirrettyä pöytään. Miehen kädet vapisevat niin paljon, että ei pysty nostamaan tuoppia pöydästä. Baarimestari ottaa huomaamatta käteensä pillin ja rätin. Baarimestari lähtee kiertämään asiakastiloja. Tullessaan vapisevan miehen kohdalle hän tiputtaa pillin miehen tuoppiin ja jatkaa matkaa. Palataseen takaisin molemmat miehet nyökkäävät toisilleen, vapisevan miehen tuoppi on lähes tyhjä ja vapina on alkanut hellittämään. Tämä kaikki tapahtuu ilmaan sanoja eikä vapisevan miehen krapulasta tehty minkäänlaista numeroa. Asiakaskohtelua parhaimmillaan, mies oli pillinsä ansainnut.
Ja päivän filosofia (jolla ei siis ole välttämättä mitään tekemistä minkään kanssa ja joka on jo julkaistu facebook-sivuillani):
Ei jokaista iskua tarvitse väistää.
Jotkut on vaan sen pillinsä niin ansainneet.. :D
VastaaPoista