On varmaan turhaa sen enempiä lässytellä siitä, että Suomi on kaikenlaisten kesäkisojen, festivaalien ja muiden yleisötapahtumien luvattu maa. Tämäkin kesä on keikkojen ja festivaalien tiimoilta ristitty noin neljättä kertaa peräkkäin kaikkien aikojen festivaalikesäksi. Itse olen tänä kesänä poikkeuksellisen harvoissa kisoissa mukana millään statuksella. Monivuotinen Ruisrock pestini ei saa tänä vuonna jatkoa, eikä kalenteria täytä muutenkaan kuin yksi U2-yhtyeen stadionkeikka, jossa varmasti meneekin sitten vähän toista viikkoa pakertaessa. Syy festivaalien ja keikkojen vähyyteen omassa kalenterissani on oma tietoinen valintani ja tahtoni. Katsotaan ensi kesänä tilannetta uudelleen.
Festivaali, josta en tule koskaan luopumaan, jos se on minusta kiinni on Tuska. Perinteinen Tuska Festivaalin työsarkani päättyi noin vartti sitten. Tuska on poikkeuksellisen hieno ja ammattitaidolla rakennettu festivaali. Itse olen saanut olla osa festivaalin tuotantoa historian ensimmäisestä loppuunmyydystä festivaalipäivästä alkaen. Paljon on hienoja hetkiä ja ihmisiä tallentunut näinä vuosina muistojen kovalevylle. Nyt on taas Tuskan suhteen uusien tuulien aika. Ensi kesän kisat juhlitaan Kaisaniemen sijasta Suvilahdessa. Tietynlaista haikeutta tämä muutto aiheuttaa. Tuska on ollut kummallinen, positiivinen poikkeus jopa maailmanlaajuisesti raskaanmusiikin festivaalikentällä. Tuska on aina ollut kaupunkifestivaali, jota on juhlittu eurooppalaisen pääkaupungin absoluuttisessa ydinkeskustassa. Ei tässä nyt olla vieläkään metsään muuttamassa, mutta kantakaupungille kuitenkin. Kisat saavat kasvaa ja Tuska on sen ansainnut. Kiitos vielä kaikille menneistä! Ensi vuonna tehdään taas hienot kisat ja kisojen jälkeinen maanantai varataan suuteluhalailusaunahomoilusessiolle!
No niin, se positiivisista asioista! Valitettavasti Tuskan kaltaisia kisoja on liian vähän. Meidän ihastuttava kotimaamme on ammuttu täyteen kisoja, joita johtaa ja organisoi ihmiset, joilla ei ole mitään hajuakaan siitä mitä he tekevät, miksi ja millä resursseilla. Eräs johtavan suomalaisen festivaaliin (joka on muuten järjestelyiltään erittäin onnistunut) johtaja totesi muutama vuosi sitten, että kymmenen vuotta sitten kaikki halusivat olla rock-tähtiä, mutta tänä päivänä tapahtumatuottajana olo on seksikkäämpää kuin rock-tähteys ja siksi kukaan ei enää halua olla rock-tähti, vaan festivaalipromoottori. Vuosien varrella on tullut todistettua kuinka tapahtumia peruutetaan viime hetkellä tuotannollisteknisiin syihin vedoten, vaikka todellisuudessa järjestän ammattitaito ei ole riittänyt edes tapahtumaan vaadittavien lupien hakemiseen. Kun järjestäjälle selviää, että hehän tarvitset jos jonkinlaista meluilmoitusta, yleisötapahtumailmoitusta, järjestyksenvalvojia, anniskelulupia yms. viikko ennen H-hetkeä, niin onhan se varma, että paikallinen nimismies ei tätä hyvällä katso. Sitten vaan tiedote pihalle, jossa kerrotaan kisojen peruuntuneen tuotannollisiin syihin vedoten. Toinen luku on ihmiset, jotka on Esson baarin astianpesijänpaikalta nostettu festivaalien tuotantopäälliköksi ja annettu tähtitieteellinen tuotantobudjetti. Tälle sitten yrittää ammatti-ihminen selittää, että ei yleisön yläpuolella voi lentää helikoptereita, jotka ampuvat pommeja. Ei, vaikka samoilla helikoptereilla NATO ampuisi päivittäin ohjuksia. Niin ja yleisön päälle ei voi vetää satoja metrejä pommilankaa, joka sitten sytytetään kipinöimään pääbändin aikana. Ja kyllä, bändeiltä pitää saada hyväksyntä ja lupa siihen, että voiko järjestäjä käyttää pommeja ja pyrotekniikkaa omin päin artistin keikalla. Aika selkeää ja maalaisjärkeen käypää, mutta ei kaikille... Samoin kuin se, että jos lyöt nimen alle paperiin, jossa sitoudut järjestään tsiljoonabiljoona sinistä ja sattuvaa wattia sähköä, niin se tulee käyttöön ja sitä on löydyttävä, se tulee käyttöön. Pakko myöntää, että olen joskus itsekin sortunut tiettyihin typeryyksiin näinä vuosina. Yksi on ahneus. Joskus, kun markkinoille tulee uusia laite-, tarvike-, yms. toimittavia firmoja, joihin sitten siirtyy jo olemassa olevista taloista hyviä ja luotettaviksi tiedettyjä seppiä niin houkutus alkaa toimimaan heidän kanssa on suuri. Yleensä uudet talot polkevat aluksi hieman hintoja ja tuovat uusia tapoja ja innovaatioita, jotka houkuttelevat käyttämään heitä. Joskus, ei missään nimessä aina, mutta joskus, nämä talot tekevät jopa niin hyviä tarjouksia, että heiltä saa kahdet festivaalit samaan hintaan. Silloin kyseessä on aina yhdet festivaalit, jotka toisin muuttuvat heidän osaltaan kahdeksi. Näitä kutsutaan ensimmäisiksi ja viimeisiksi. Ahneudesta, rahasta ja ennen kaikkea rahan loppumisesta voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta tyydyn vain toteamaan, että ihan koko suvun varoja ja omaisuutta ei kannata pantata sen takia, että haluaa väkisin olla festivaalin järjestäjä.
Kävin muuten ostamassa tänään alkometrin. Ihan vain Tuska Festivaalien loistavan karonkan pakottamana. Puhalsin nollat. Ihan itseänikin ihmetyttää, että miten olen voinut välttyä kyseisen kapistuksen hankkimiselta kaikki nämä vuodet. Ei mulla aina ole ollut Oksua kuskina...
Ja päivän filosofia (jolla ei siis ole välttämättä mitään tekemistä minkään kanssa ja joka on jo julkaistu facebook-sivuillani):
- En ole tarpeeksi nuori tietämään kaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti